Kristillisdemokraatti
Kotisivu
Esittely
Suomessa tarvitaan vallankumous
Vaaliteemat
Kirjoituksia
Blogi
2009 Blog
2008 Blog
2007 Blogi
2006 Blogi
Videot
Vaalikoneet
Kiitokset
Vaalirahoitusilmoitus 2008
Linkit
Tärkein vaaliteemani liittyy perusopetuksen tilaan Suomessa. Perusopetuksen saatavuutta eritoten maaseudulla on rajoitettu lakkauttamalla kouluja ja kuljettamalla lapsia pitkiä matkoja.
Pitkät koulumatkat lyövät kasvoille juhlallisia tavoitteita lasten liikunnan lisäämiseksi. Tervettä elämäntapaa ei opita bussissa istumalla. Pisin sallittu koulumatkaan käytetty aika on lyhennettävä 1 - 1,5 tuntiin eikä nykyisin yleinen aikamäärän jatkuva ylittäminen saa jatkua kunnissa sanktioitta.
Oppimisvaikeudet, käyttäytymishäiriöt ja sosiaalisten taitojen puutteellisuus sekä rauhattomuus leimaavat koulujen arkea. Päättäjät käsittelevät maamme kallisarvoisinta voimavaraa - lapsiamme - kuin makkarapaketteja: suuruuden ekonomia on kaikki kaikessa.
Pienet lähikoulut, joissa voidaan toteuttaa yhdysluokkaopetusta erilaiset oppijat huomioiden ja heitä leimaamatta ovat lapsen parhaaksi monilla mittareilla. Pienen kouluyhteisön arjessa opitaan hyväksymään erilaisuutta, jokainen saa yhdysluokassa loistaa ohjaamalla pienempiä ja lapsen käsitys itsestään oppijana saa paljon kaivattua vahvistusta onnistumisen kokemuksen kautta. Pieni koulu on turvallinen ja sosiaalisia taitoja aidosti kartuttava ympäristö. Lisäksi opetusote voi niissä olla toiminnallinen kun kyseessä ei ole suurien joukkojen liikuttelu. Pienet kyläkoulut sijaitsevat puhtaassa ympäristössä, jossa ihmisen ja luonnon vuorovaikutus on luontevaa ja läheistä.
Integroidusti opetettavia erityisoppilaita ei eristetä omaan ryhmäänsä, vaan he toimivat muiden mukana. Näin he eivät leimaudu omissa tai muiden silmissä, ja heidän uskonsa omaan kykyynsä oppia uutta säilyy.
Perusopetuksen alasajoa ovat ohjanneet sosiaalidemokraattiset opetusministerit, jotka näkevät maailman hyvin mustavalkoisena: opetusta saa tarjota vain julkinen taho, eivät muut. Kestämätön politiikka olla myöntämättä opetuslupia esim. kyläyhdistyksille kyläkouluja varten on keskiaikaa. Opetusministeriön tulisikin tajuta, että opetusalalla vaihtoehtojen kirjo on nimenomaan rikkaus. Opetuslupia on annettava aina kun niiden epäämiselle ei ole painavia syitä.
Kyläkoulujen lakkauttaminen autioittaa maaseudun ja kohtelee maaseudun lapsia epätasavertaisesti. Tarkoitus on polkea maahan kallein saavutuksemme: kansainvälisestikin ihailtu perusopetuksemme, jonka suurin hienous on juuri opetuksen tasapuolinen saatavuus. Kotiopetus onkin nousemassa vaihtoehdoksi niillä haja-asutusalueilla, joilta koulut on viety.
Perusopetuksen valtionosuusjärjestelmää on pikaisesti uudistettava niin, että näille kotiopetusryhmille ruvetaan maksamaan oppilaskohtaista valtionosuutta. Tämä ei ole lisärahan pyytämistä, sillä raha on jo budjetoitu perusopetusta varten. Nämä kotiopetuksessa olevat lapset ovat joka tapauksessa kunnan kouluviranomaisen valvonnassa ja heidän opetuksensa edistymistä seurataan, joten he eivät putoa järjestelmän ulkopuolelle. Kunnan koululaisiin verrattuina nämä oppilaat tulevat huomattavasti halvemmiksi veronmaksajille, sillä valtionosuus on ainoa julkinen raha, joka heihin uhrataan. He eivät saa kunnalta ruokailuun, koulumatkoihin, oppimateriaaleihin tai muuhunkaan mitään avustuksia.
Toinen tärkeimmistä vaaliteemoistani on ihmisiin kohdistuvien vaikutusten (IVA) arvioinnin saaminen lakisääteiseksi kunnallisessa ja kansallisessa päätöksenteossa. Menetelmän ajatuksena on, että virkamies päätösehdotusta valmistellessaan vertailee eri päätösvaihtoehtojen vaikutusta ihmisiin ja heidän hyvinvointiinsa. Tämä vertailu tehdään näkyväksi selkeän logiikan mukaisesti siten, että luottamusmies voi päätöstä tehdessään vertailla eri vaihtoehtojen vaikutuksia. Menetelmää on jo kokeilu joissain Euroopan maissa.
Menetelmä parantaa päätöksenteon laatua, sillä eri vaihtoehdot on selvitetty tarkemmin ja näkyvämmin kuin nykyisessä järjestelmässä. Luottamusmiehellä ei yleensä ole riittäviä resursseja tällaisen selvityksen tekemiseen vaikka halua ja tarvetta olisikin. Liian usein ainoa mittari päätösten seurausten arviointiin on raha. IVA-menettely tarjoaa päätöksentekijöille vihdoin rahan rinnalle toisen pitkälle kehitetyn ja todellisen arviointimittarin.
Lisäksi menetelmä siirtää päätöksenteon aidommin demokraattisesti valittujen luottamusmiesten käsiin. Vaihtoehdoiksi eivät enää riitä vain virkamiehen ehdotus tai asian pöydällejättö. Lisäksi takaisin valmisteluun lähetetytkään päätösehdotukset eivät nykyään tule takaisin tarkemmin valmisteltuna ainakaan pienissä kunnissa.
Kun kuntien koko suurenee, tulee päätettävistä asioista yhä laajempia ja monimutkaisempia. Tämä entisestään vaikeuttaa tasapainoisen ja kaikki vaihtoehdot huomioon ottavien päätösten tekemistä ilman järjestelmällistä vaihtoehtojen vertailua.
Menetelmää voidaan verrata ympäristövaikutusten arviointiin, jota sovelletaan lainsäädännön puitteissa täysin järjestelmällisesti. Samaan on pyrittävä IVA:n suhteen. Esimerkiksi kaivoslain sallimat toimenpiteet joutuisivat toisenlaiseen tarkasteluun, jos kyseisessä asiassa jouduttaisiin soveltamaan IVA-arviointia.